Uusille lukijoille kerrottakoot vähän taustoja ja blogin aihetta.
Mistä tämä mun blogi-innostus alkoi?
Aloitin kirjoittamaan blogiani ensimmäisen kerran kun olin 13 vuotias.
Silloin oli tarve saada purkaa asioita ulos jollakin tavalla.
Ja sama tarve on edelleen.
Olen huomannut blogin kirjoittamisen varsin toimivaksi tavaksi.
Saa kertoa kaikki tunteensa, kuitenkaan paljastamatta itseään.
Helpottaa, kun ei tarvitse kaikkea pitää sisällään.
Mitä mun oikein pitää saada purkaa?
Mun pitää saada purkaa mun tunteita mun elämästä.
Siitä miten mä olen joutunut kokemaan alkoholismia ja väkivaltaa.
Siitä miten äitini otti ja lähti mun ollessa 12 vuotias.
Miten äitini lupasi mulle että me lähdetään täältä. Että se ottaa mut mukaan ja me lähdetään pois. Niin mä toivoin. Mutta kuitenkin se sitten lähti ja jätti mut yksin mun väkivaltaisen alkoholisti isän kanssa. No alkoholisti se oli itsekkin. Ei siltä muuta voinut odottaa. Sitä samaa jatkuu edelleen.
Ainoa ero menneeseen on se että olen vihdoinkin tajunnut tämän tilanteen olevan väärin. Olen myös tajunnut ettei tämä ole mun syy. Mutta usko tähän ei vieläkään ole kovin vankka.
Mutta antaa sen heilua ja horjua. Kunhan vain ei kaadu.
Jotta tässä onnistuisin olen yrittänyt monia keinoja pitämään ohjakset käsissäni.
Välillä onnistuneesti, ja välillä saanut kokea sitäkin suurempia pettymyksiä.
Nyt yhden suuren pettymyksen kourissa kamppailen jälleen oman elämäni herraksi.
Siinä apuna käytän tätä blogia.
Kommentit ovat kaikilta tervetulleita!
Mistä tämä mun blogi-innostus alkoi?
Aloitin kirjoittamaan blogiani ensimmäisen kerran kun olin 13 vuotias.
Silloin oli tarve saada purkaa asioita ulos jollakin tavalla.
Ja sama tarve on edelleen.
Olen huomannut blogin kirjoittamisen varsin toimivaksi tavaksi.
Saa kertoa kaikki tunteensa, kuitenkaan paljastamatta itseään.
Helpottaa, kun ei tarvitse kaikkea pitää sisällään.
Mitä mun oikein pitää saada purkaa?
Mun pitää saada purkaa mun tunteita mun elämästä.
Siitä miten mä olen joutunut kokemaan alkoholismia ja väkivaltaa.
Siitä miten äitini otti ja lähti mun ollessa 12 vuotias.
Miten äitini lupasi mulle että me lähdetään täältä. Että se ottaa mut mukaan ja me lähdetään pois. Niin mä toivoin. Mutta kuitenkin se sitten lähti ja jätti mut yksin mun väkivaltaisen alkoholisti isän kanssa. No alkoholisti se oli itsekkin. Ei siltä muuta voinut odottaa. Sitä samaa jatkuu edelleen.
Ainoa ero menneeseen on se että olen vihdoinkin tajunnut tämän tilanteen olevan väärin. Olen myös tajunnut ettei tämä ole mun syy. Mutta usko tähän ei vieläkään ole kovin vankka.
Mutta antaa sen heilua ja horjua. Kunhan vain ei kaadu.
Jotta tässä onnistuisin olen yrittänyt monia keinoja pitämään ohjakset käsissäni.
Välillä onnistuneesti, ja välillä saanut kokea sitäkin suurempia pettymyksiä.
Nyt yhden suuren pettymyksen kourissa kamppailen jälleen oman elämäni herraksi.
Siinä apuna käytän tätä blogia.
Kommentit ovat kaikilta tervetulleita!
3 kommenttia:
Moi! Nyt tulin tsekkaamaan blogisi.. Monenlaisia asioita olet joutunut kokemaan! Toivon että blogin pitäminen helpottaa oloasi ja että saisit taakkaasi keventymään. Voimia kirjoittamiseen ja muuhunkin <3
Hei, kiitos ihanasta komentistasi. :) Osaan kyl suomee, en vaa tykkää kirjoittaa mun tekstejä suomeks ku oon aina kirjottanu enkuks. Voi sun tilanne kuulostaa niin samalta ku mun tilanteelta... :(
Toivottavasti nyt jaksat kirjoitella tänne. love, Jaz. <3
p.s. voidaan vaihtaa meilejä tai jtn, jos haluut. :)
yes, and ofc. voidaan communicate in english, if you will. :)
Lähetä kommentti